Ensimmäinen päiväni verkkotoimitusassistenttina Hapen Myötätuulessa alkoi kierroksella talossa. Verkkotoimittaja Henna-Kaisa esitteli niin Myötätuulen, kuin kuvatoimituksen väen, sekä muuta porukkaa ympäri taloa. Päivän aikana hoidin käytännön asioita, kuten henkilökuntakortin sekä bussilippualennusten hakemista ja selasin kaupungin sivuja.
Oma työpisteeni tuli tutuksi, samoin Hapen nettiareena, WordPress, Hapen Flickr-tili, sekä BlaBlan sivut. Aloitin myös ensimmäisen juttuni kirjoittamisen – se tosin vaati mielikuvitusta ja soveltamista, sillä kirjoitin jutun tapahtumasta, jossa en itse ollut ollut paikalla. Päivällä kävimme myös kuvatoimituksen Jarin kanssa läpi työvuorolistojen täyttämistä.
Illalla osallistuin MediaKlubin yhteydessä olleeseen BlaBlan toimittajakokoukseen.
Kirjoitin aamulla artikkelin loppuun ja Henna-Kaisan tarkistettua sisällön julkaisimme sen Hapen sivustolla. Tämän jälkeen päivä sai K:lla alkavan käänteen: KOKOUKSIA!
Kuulin, että normaalisti tiistaisin on tiimipalaveri, mutta tällä kertaa sen tilalla oli työhönohjausta. Työhönohjaajamme kertoi omasta taustastaan, keikoistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Osa ohjausta oli omakuvan piirtäminen. Piirustuksia oli mukava katsella ja monet niistä olivat hyvin sympaattisia ja hauskoja, jollain tavalla kuvaavia. Palaveri herätti paljon ajatuksia.
Iltapäivällä Hapen porukka kokoontui yhteiseen kokoukseen alakertaan. Pidän alakerran värikkyydestä ja tunnelmasta, mielestäni se on mukava paikka. Seurasimme luentoa työyhteisötaidoista. Monille jäi mieleen esimerkki Matista, tuosta surullisen kuuluisasta hahmosta, jonka lempiharrastuksena oli vuosikaudet käydä avautumassa työkavereille omista onnistumisistaan kesken näiden töiden. Eräänä päivänä Matti muutti tapansa, kun häntä pyydettiin tekemään niin.
Luennolla käsiteltiin mm. miten epäammattimainen ja ammattimainen työyhteisö toimivat, millä eri tavoilla ihmiset reagoivat stressiin, mikä motivoi ja miten voi ratkaista pulmatilanteita. Työpaikka on norsu, ja me kaikki katselemme sitä hieman eri näkökulmasta. Tärkeintä on kai lutvia näiden eri näkemysten välimaastossa, sen sijaan että niitä tuomittaisiin tai jätettäisiin huomioimatta.
Keskiviikkona kirjoitin Hapessa lokaviikoilla järjestettävästä valokuvauspajasta puffin Hapen nettiareenalle, sekä aloitin Reilun kaupan viikolle sijoittuvan leffailta-uutisen kirjoittamisen. Iltapäivällä kuulin, että tulisin olemaan mukana seuraavana päivänä pidettävässä Kulttuuriseminaarissa, kirjoittamassa juttua, valokuvaamassa ja avustamassa. Kontaktoin puhujia ja sovin heidän kanssaan aikataulua kuvausten suhteen, sekä pohdin mediatuottaja Säteen kanssa kysymyksiä.
Päivä meni hyvin pitkälti kuvauksissa. Huomasin kuinka kova ikävä minulla oli taas tietämättäni ollut valokuvausta ja räpsin kuvia suht antaumuksella. Kuvausten välillä kirjoitin leffailta-uutista valmiiksi, ja aloitin toisen uutisen tekemisen. Hapen kamera osoittautui hyväksi, ja sen irtosalama tuntui todella luksukselta pokkarisalaman jälkeen. Iltapäivällä muokkasin kuvia, katselin ihmisten ilmeitä ja pohdin, miten paljon kuvakulma vaikuttaa siihen, kuinka näemme henkilön.
Mielestäni mitä tahansa juttua kirjoittaessa kirjoittajan näkökulma on oleellinen asia, pyrkiikö jutuissa kuvaamaan laajempaa yhteistä todellisuutta, objektiivisesti, asiallisesti, tosiasiat esittäen, vai sekottuuko niihin omaa tunnemaailmaa ja asenteita, oma filtteri. Sanojen ja kuvien voimaa ei tule aliarvioida.
Kirjoittaessani Hapen sivuille juttuja olen huomannut, että ns. ”Hapen äänen” löytäminen on vaatinut tasapainoilua oman kirjoittamistyylini, tiedotustyylin ja mainostoimistotaustan välillä.
Päivä: Uuden uutisen kirjoittamista, kalenterin läpikäymistä Henna-Kaisan kanssa, tapahtumien lisäämistä ja muokkaamista, kuvapankkiin rekisteröitymistä, tekniikkaa, käytäntöä ja niin edelleen
Ilta: Pasilan urheilutalo, Säde, Damian, Antti, liuta suomalaisia ja ruotsalaisia naisia rullaluistimilla, värikkäissä asuissa, taklaten, kiilaten. Kirkkaat valot, kamera, hyvä objektiivi, kynä, paperia, videokamera ja ROLLER DERBY! Juttu tulossa myöhemmin BlaBlahan.
Ensimmäinen viikko pulkassa klo. 22.30.
-Juttuja Hapen nettiareenaan
-Hapen nettiareenan bugien manuaalinen korjaus teksteistä (useamman päivän homma)
-Bugien raportointi Artolle
-Sekalaista neuvontaa (Jullelle Photoshopin käytöstä ja Säteelle Open Officesta)
-Flunssa
-Perehdystyspäivä, infoa talosta
Jutut:
-Phat Beat
-Nuorten Ääni, avoimet foorumit (alustava)
-Kuvaus/kirjoituskeikka Sankareiden kuvataidekerhossa. Alkuperäinen suunnitelma Lasin taikaa -jutun tekemisestä peruuntui, koska osallistujia ei ollut.
-Myötätuulen siivousta/ järjestelyä kuninkaallisten vierailua varten
-Yleinen pohdinta liittyen talon ja sen tapahtumien mainostamiseen ja siihen miten nuoret tavoitetaan. Talossa järjestetään paljon hyviä asioita, mutta löytävätkö nuoret niihin asti?
Remiksauspajasta juttu nettiin, valmistautumista prinsessan vierailuun.
Hapen Kahvilan "kahvila"-sivun tekeminen nettiareenalle, sisältäen hinnaston, kuvat ja vähän graffaa. Tein kokonaisuuden Photarissa, muokkasin kuvien värit ensin kuntoon, tein kehykset, hain pari kuvaa ilmaisesta kuvapankista ja sommittelin jutut kasaan. Fiksumpaa olisi tod.näk ollut tehdä tekninen toteutus kuvina ja tekstinä, mutta mielestäni kokonaisuudesta tuli yhtenäisempi näin. Lisäksi en ollut varma onnistuuko julkaisualustalla kuvien sommittelu aivan haluamallani tavalla. Voi olla, että sivu tulee vielä muuttumaan.
Mikäli joku haluaa opetella käyttämään Photoshoppia, kannattaa kirjoittaa googleen Photoshop tutorials ja ladata vaikka ohjelman 30 päivän kokeiluversio. Jos käyn tässä läpi yksityiskohtaisesti jokaisen työvaiheen jota tein, se vie aikaa eikä välttämättä selvennä riittävästi mitä tein, lisäksi valmiista tutorialeista saa yleensä selville juuri sellaisia asioita, joita itse sattuu tarvitsemaan. Toinen vaihtoehto on vain alkaa leikkiä ohjelman parissa ja kokeilla mitä mistäkin tapahtuu.
Päivä oli hyvin kuninkaallispainotteinen. Iloisen ja lämminhenkisen vierailun lisäksi päivä kului kirjoittaessa juttua aiheesta. Juttu on nähtävissä Hapen nettiareenalla.
Tuntuu siltä, että oppimispäiväkirjan kirjoittaminen tahtoo jatkuvasti unohtua. Jutut liittyen tapahtumiin ja kalenteriin sekä talon sisäiset asiat vievät luonnollisesti aikaa ja ajatuksia. Olen huomannut, että kirjoittaminen on alkanut muodostua rutiinin omaisemmaksi.
Kävimme Henna-Kaisan kanssa läpi työnkuvani ja se selkeytti tekemistä. Voit tutustua käyttäjäsivullani tarkemmin työnkuvaani. Laadin myös oman kalenterin tulevista tapahtumista, sekä aikataulun kirjoittamista ja viikottaisia asioita varten.
Viime viikolla kuvasin ja kirjoitin jutun mm. Avoimista Foorumeista. Kalenterin ja tapahtumien läpikäyminen alkaa vähitellen hahmottua paremmin.
Tällä viikolla olen tekemässä juttuja Hapen sivuille mm. Värkkäämön toiminnasta, kuvareportaasia Cosplay-kokoontumisesta ja Kiasman Kultu-ryhmän iltatapahtumasta.
Tänään olen käynyt läpi Hapen nettiareenan bugeja ja muokannut kuvia eilisestä Mediaklubin tapaamisesta, sekä hionut Sankarit -aiheista juttua.
Kulunut vko on ollut hieman takkuinen. Avaan seuraavissa viesteissä hieman syitä tähän takkuamiseen, positiivisia juttuja unohtamatta..
Viime viikon perjantaina 19.11. koitin siirtää työpistettäni toimiston sisällä, sillä seurauksella, että tietokone lakkasi toimimasta. Voin välikommenttina kertoa, etten paiskonut sitä päin ovia tai seiniä, eikä se hajonnut fyysisesti. Sisäänkirjautuminen oli joka tapauksessa mahdotonta pe-iltapäivän, joten seikkailin koneelta toiselle ja valmistauduin cosplay-kuvauksiin.
Toimituskokous aamupäivällä sujui mukavasti.
Kuvaukset menivät hyvin ja Säde oli auttamassa reflen kanssa, heijastaen valoa kohti kuvattavia. Juttelin päivällä paljon kuvaamisesta Jarin ja Arin kanssa, ja sain lainaan hallaharsot kuvauksia varten. Jari auttoi niiden ripustamisessa, mistä olen hyvin kiitollinen. Cosplay-kuvausten jälkeen tulin vielä yläkertaan, ja autoin Sädettä muutaman jutun julkaisemisessa Hapen nettiareenalla. Huomasin neuvoessani, että Henna-Kaisan antamat vinkit ovat tarttuneet mieleen, mitä tulee kirjoittamiseen. Itse nettiareenan julkaisujärjestelmä on tullut jo myös hyvin tutuksi.
Lauantaina 20.11. Olin suunnitellut tulevani toimistolle päiväksi kirjoittamaan, mutta koska koneeni ei toiminut, päätin valmistautua illan Kultu-kuvauksiin/jutun tekoon kotoa käsin. Kävin läpi Cosplay-kuvia ja mietin kysymyksiä iltaa varten.
Kultu-tapahtumassa oli mukava tunnelma, ja valokuvaaminen oli kivaa. Ihmiset olivat valmiiksi hyvällä tuulella, joten heitä oli mukava haastatella. Käytin valokuvatessa asetusta jolla on tarkoitus ottaa yö-potretteja. Se yhdistettynä irtosalamaan + esim. tanssijoiden liikkeiden seuraamiseen toi kuviin liikkeen tuntua. Illalla hain kotikoneelleni Raw-kuvien katseluun tarkoitetun ohjelman, jonka löydät täältä: (ilmainen) http://www.faststone.org/FSViewerDetail.htm.
Aloin muokkaamaan osaa kuvista Photoshopissa.
Maanantaina 22.11. Päätin pitää etäpäivän. Tietokoneen korjaus oli sovittu maanantai-iltapäivälle, joten olisin joka tapauksessa ollut töissä aamupäivän tyhjänpanttina. Huomasin myös, että edellisviikon täysi työviikko yhdistettynä kolmeen iltavuoroon vei veronsa, eikä olo ollut levännein mahdollinen vkonlopun jälkeen. Kirjoitin aamulla valtiopäivistä jutun Hapen nettisivuille, ja lisäsin siihen kuvituksen, jonka olin tehnyt jo aiemmin. Kirjoitin Cosplay-juttua ja muokkasin kuvia. '
Tiistaina 23.11. Päivä alkoi lupaavasti. Pidimme tiimipalaveria yläkerrassa, tietokoneeni toimi ja kaikki oli hyvin. Tommi opetti meille miten Hapen sivuille laitetaan videoita, mutta jossain vaiheessa huomasin, että sanat lipuivat ohi ilman että kuulin mitään. Tämä ei johtunut Tommin puhetyylistä, vaan siitä, että fysiikkani päätti sanoa sopimuksen irti, ja vatsakivut kouristivat kaksinkerroin. Säde vei tyynyjä Leenan, eli pomomme huoneen lattialle, ja päädyin sinne makaamaan ja odottamaan, että olo helpottaisi. Kyseessä ei ollut mikään täysin puun takaa tullut episodi, näitä tulee joskus, mutta tällä kertaa kipu oli sitä luokkaa, että ajattelu oli täysin mahdotonta. Vahvempi kipulääke auttoi sen verran, että pääsin lähtemään kotiin lepäämään. Yritin kotoa käsin jatkaa vielä töitä, mutta se oli melko hankalaa sattuneesta syystä.
Iltapäivää kohden olo helpotti hieman, ja yritin jatkaa cosplay-jutun tekoa. Paino sanalla yritin, sillä tietokoneeni alkoi jumittaa. Latasin BIOS-päivityksen, mutta koneeni päätti jumahtaa kesken sen. Seurauksena tästä oli se, ettei kone enää käynnistynyt, enkä saanut kuvia tai juttuja ulos siltä. Soitin korjaajalle, joka totesi, että torstaina voi onnistua emolevyn vaihto.
Keskiviikkona 24.11. Olin saikulla, kiroilin kesken olevia töitä ja tietokoneita ja p*skaa terveyttäni.
Torstaina, eli tänään pääsin vihdoin taas töihin. Tein heti aamusta kalenteri-muistiinpanot Hennalle, ja nyt odottelen tietokoneen korjaajaa saapuvaksi. Iltapäivällä lähdemme Adelin kanssa työllistettyjen vertaistapaamiseen. Jostain syystä "työllistetty" kalskahtaa korvissani aina vähän kurjalle ja vertaistapaaminen kuulostaa siltä, että ihmisillä on ongelmia, joita he jakavat vertaistensa kanssa. Ei kai harrastusten tai hyvinvoinnin yhteydessä puhuta vertaistapaamisista? Toivon, että iltapäivä osoittaa assosiaationi vääriksi.
Omalla alalla moniin työpaikkoihin joihin olen hakenut, hakijoita on ollut lähemmäs 200. Viime keväänä pääsin viimeisen neljän parhaan joukkoon erään ison työpaikan suhteen, mutta luovutin vapaaehtoisesti siinä vaiheessa kun kuulin, että minun olisi pitänyt olla samaan aikaan tiedottaja, markkinoija, Ad, ja niin edelleen. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että on valmis antamaan itsensä firman eteen. Tämä on todellisuutta monissa työpaikoissa, ei kaikissa tietenkään.
Silti työllistymistä ei yleensä ajatella siltä kannalta, että oman alan hommia on vähän, tai kilpailun ollessa tosi kovaa myös vaatimukset kallistuvat helposti epärealistisiksi. Työllistymiseen yhdistyy monesti ajatus siitä, että joku on laitettu töihin jonnekin, kun ei se nyt itse mihinkään töihin päässyt. Hapessa en tosin tähän suhtautumiseen ole törmännyt, täällä työntekijöitä kohdellaan mielestäni tasa-arvoisesti.
Päivitys: Iltapäivän kokoontuminen oli loppupeleissä ihan mukava ja hyödyllinen. Huono tuuri jatkuu mitä tulee koneisiin, nimittäin työkoneeni on taas kaput.
Päiväkirjan kirjoitustahti on pysynyt ennallaan. Tietokone toimii taas. Terveyskin on jees. Uusia juttuja tulee tehtyä tasaiseen tahtiin, välillä tapahtumista joita täällä on, tulevista tapahtumista, työpajoista. Ei ole oikein uutta mainittavaa. Ohjelmat ovat tuttuja, samoin päivittäiset työt. Viime aikoina olen jonkun verran neuvonut muita photarin ja word pressin käytössä. Tapahtumista on mukava tehdä juttuja, jutella uusien ihmisten kanssa ja kuvata. Olen koittanut pohtia, mitä uutta voisin opetella täällä töissä työnkuvaan liittyen.