Pelitalo osallistuu Reaktoriin järjestämällä pelitapahtuman Hapessa

Pelitalo järjestää ensi viikolla Hapessa pelitapahtuman, jossa pääsee testailemaan erilaisia pelejä ja pelaamisen muotoja.

Tarjolla on monimuotoista pelitoimintaa jokaiseen makuun, aina PC- ja konsolipeleistä, lauta-, kortti- ja figuuripeleihin sekä tanssipelaamiseen. Luvassa on myös turnauksia ja kilpailuja. Pelaaminen levittäytyy Pelitalon tilojen lisäksi myös Hapen alakertaan.

Alakerran kahvila on avoinna koko pelitapahtuman ajan, joten paikalle voi tulla vain hengailemaan ja tutustumaan peligenreen. Tapahtuma on avoinna kävijöille tiistaista perjantaihin 23.–26.2. joka päivä kello 15–21. Paikalla myös eri pelialojen edustajia, sekä reilusti pelikavereita, joita voi lähteä haastamaan vanhojen tai uusien pelien parissa. Tapahtuma on osa hiihtoloman suurtapahtuma Reaktoria, jonka päätapahtumapaikka on Kaapelitehdas.

Pelitalon tapahtumassa vierailee torstaina 25.2. kello 18 alkaen salkkaritähti-stuntmies Tung Bui. Hän kertoo pelaamisen eri muodoista ja siitä, kuinka taitoja voi hyödyntää elämässä. Lisäksi hän esittelee Nuoren Suomen Your Move -liikuntakampanjaa. Pelitalon väki haastatteli peleistä innostunutta miestä Hapen sivuille.

Ainoana lisänä voit iskeä siihen Tung Buin haastattelun ja siltä saaduista kuvista yhden minkä hienoimmaksi näet

Aloitin pelaamisen silloin, kun Atarilta tuli huippusuosittu pingpong-peli, jossa oli TV-ruudun molemmilla puolilla pystysuorat viivat (mailat), ja niiden välissä kimpoili valkoinen pieni neliö. Tavoitteena oli saada neliö ohi vastapelaajan mailan. Taisin olla silloin 4-vuotias, eli vuoden 1986-7 kulmilla… Hauskaa oli! Siitä sitten suora jatkumo Commodore 64, elektroniikkapeleihin, Amigaan, Nintendo 8-bittiseen, PC 286:seen jne. Eli olen pelannut niin kauan kuin muistan! Tosin vuosina 2001 – 2007 pidin lähes 100% tauon pelaamisesta. Halusin keskittyä pelien ulkopuoliseen elämään vaihteeksi

Kun aloitin vuonna 2007 taas pelaamisen, niin sallin itselleni pelaamisen vain joululomalla. Tämä tarkoitti siis intensiivistä pelaamista kahden viikon aikana. Vuoden 2008 joululomalla pelasin 5-6 peliä lävitse, joista yksi oli GTA IV. Sen läpipelaaminen vei monta tuntia.. Viime jouluna minulla oli vain muutama lomapäivä, joten ehdin vain pelata 2-3 peliä lävitse. Bayonetan pelasin 12h lävitse 3pvän sairaslomallani Eli pelaan vain silloin, kun minulla on lomaa. Joulua lukuunottamatta, teen yleensä lomillani kaikkea muuta kuin pelaamista.

Pelaaminen, kuten kaikki muukin tekeminen, on hyvä asia, jos sitä tekee kohtuudella. Pelejäkin on niin montaa erilaista, että kaikki eivät ole mielestäni hyväksi, vaikka pelaisikin kohtuudella. Itse pyrin aina pelaamaan pelejä, joissa voin oppia jotain uutta tai kehittää taitojani. Seikkailupelit kehittävät ongelmanratkontakykyä. Roolipelit ovat hyviä persoonallisuuden kehittämiseen, kun voi elää vaihtoehtoista elämää pelihahmonsa kautta. Luen myös aika paljon roolipelien eri kirjoituksia, jolloin lukutaitokin pysyy yllä. Tosin luen paljon kirjoja oikeassa elämässänikin. 3D-räiskinnät kehittävät refleksejä ja kolmiulotteisen tilan nopeaa hahmottamista. Autopelit tekevät hieman samaa, ja lisäksi opettavat fysiikan lakeja. Bayonetta oli myös erinomainen peli nopeiden refleksien ja huomiokyvyn kehittämiseen. Sanonkin kavereilleni, että kyseisen pelin kehittäminen valmistaa Jedi-ritariksi

Kyllä, sen verran ainakin kuin ‘oikea elämä’ on sellaista, jossa voi olla hyötyä yllämainitsemistani asioista. Itse tosin nautin täysillä ‘oikeasta elämästäni’, ja kaikkia peleissä opittuja asioita voi myös oppia miljoona kertaa monipuolisemmin pelien ulkopuolella. Oikeassa elämässä tosin voi olla haastavampaa löytää näitä keinoja, miten kehittää itseään. Ja monesti ne vaativat moninkertaisen tuntimäärän verrattuna pelaamiseen, jossa jopa parin tunnin pelaamisen jälkeen voi olla jo supertaitava jossakin pelissä. Mutta menestyminen oikeassa elämässä kantaa aina pidemmälle kuin pelaamisessa. Itse olen aina urheillut enemmän kuin pelannut, ja nykyään stuntmiehenä olenkin onnistunut tekemään urheiluharrastuksistani itselleni ammatin

Kehottaisin kaikkia ihmisiä panostamaan ensisijaisesti ‘oikeaan elämäänsä’, ja jos on mielenkiintoa, niin rentouttaa itseään esim. pelaamisella. En suosittele siis pelaamaan ensin, ja elämään vasta sen jälkeen. Pelaaminen on hieno lisä ja kiva harrastus, mutta todellisuus on elämisen ydin. Olen näytellyt Salatuissa Elämissä, ja sen voin sanoa, että elämä TV:een ulkopuolella on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin telkkarin sisällä

Koska aloitit pelaamisen?
Aloitin pelaamisen silloin, kun Atarilta tuli huippusuosittu pingpong-peli, jossa oli TV-ruudun molemmilla puolilla pystysuorat viivat (mailat), ja niiden välissä kimpoili valkoinen pieni neliö. Tavoitteena oli saada neliö ohi vastapelaajan mailan. Taisin olla silloin 4-vuotias, eli vuoden 1986–1987 kulmilla… Hauskaa oli! Siitä sitten suora jatkumo Commodore 64, elektroniikkapeleihin, Amigaan, Nintendo 8-bittiseen, PC 286:seen. Eli olen pelannut niin kauan kuin muistan! Tosin vuosina 2001–2007 pidin tauon pelaamisesta. Halusin keskittyä pelien ulkopuoliseen elämään vaihteeksi.

Minkälaisia pelejä yleensä pelaat?
Olen aina tykännyt roolipeleistä. Final Fantasyt ovat olleet yksi lempipelisarjoistani. Nykyään Xbox 360:llä olen pelannut Fallout 3 ja Dragonage Origins. Lisäksi pelaan tarinapohjaisia 3D-räiskintöjä. Half-Life pc:eellä innostutti tähän oikein todenteolla ja nyt boxilla on tullut pelattua Halo 3 ja ODST, Gears of War 1&2 sekä Modern Warfare. GTA IV tuli myös tuhlattua monta tuntia! Viimeisin villitykseni oli Bayonetta 3D-toimintapeli, joka oli aivan mielettömän siisti!

Kuinka usein pelaat ja kuinka paljon aikaa sinulla yleensä kuluu pelaamisen parissa?
Kun aloitin vuonna 2007 taas pelaamisen, niin sallin itselleni pelaamisen vain joululomalla. Tämä tarkoitti siis intensiivistä pelaamista kahden viikon aikana. Vuoden 2008 joululomalla pelasin 5–6 peliä lävitse, joista yksi oli GTA IV. Sen läpi pelaaminen vei monta tuntia. Viime jouluna minulla oli vain muutama lomapäivä, joten ehdin vain pelata 2–3 peliä lävitse. Bayonetan pelasin 12 tunnissa lävitse kolmen päivän sairauslomallani. Eli pelaan vain silloin, kun minulla on lomaa. Joulua lukuunottamatta teen yleensä lomillani kaikkea muuta kuin pelaamista.

Onko pelaamisessa hyviäkin puolia vai onko se ajan tuhlausta?
Pelaaminen, kuten kaikki muukin tekeminen, on hyvä asia, jos sitä tekee kohtuudella. Pelejäkin on niin monta erilaista, että kaikki eivät ole mielestäni hyväksi, vaikka pelaisikin kohtuudella. Itse pyrin aina pelaamaan pelejä, joissa voin oppia jotain uutta tai kehittää taitojani. Seikkailupelit kehittävät ongelmanratkontakykyä. Roolipelit ovat hyviä persoonallisuuden kehittämiseen, kun voi elää vaihtoehtoista elämää pelihahmonsa kautta. Luen myös aika paljon roolipelien eri kirjoituksia, jolloin lukutaitokin pysyy yllä. Tosin luen paljon kirjoja oikeassa elämässänikin. 3D-räiskinnät kehittävät refleksejä ja kolmiulotteisen tilan nopeaa hahmottamista. Autopelit tekevät hieman samaa, ja lisäksi opettavat fysiikan lakeja. Bayonetta oli myös erinomainen peli nopeiden refleksien ja huomiokyvyn kehittämiseen. Sanonkin kavereilleni, että kyseisen pelin kehittäminen valmistaa Jedi-ritariksi.

Koetko, että pelejä ja pelaamista voi hyödyntää ”oikeassa elämässä”?
Kyllä, sen verran ainakin kuin ”oikea elämä” on sellaista, jossa voi olla hyötyä yllämainitsemistani asioista. Itse tosin nautin täysillä ”oikeasta elämästäni”, ja kaikkia peleissä opittuja asioita voi myös oppia miljoona kertaa monipuolisemmin pelien ulkopuolella. ”Oikeassa elämässä” tosin voi olla haastavampaa löytää näitä keinoja, miten kehittää itseään. Ja monesti ne vaativat moninkertaisen tuntimäärän verrattuna pelaamiseen, jossa jopa parin tunnin pelaamisen jälkeen voi olla jo supertaitava jossakin pelissä. Mutta menestyminen oikeassa elämässä kantaa aina pidemmälle kuin pelaamisessa. Itse olen aina urheillut enemmän kuin pelannut, ja nykyään stuntmiehenä olenkin onnistunut tekemään urheiluharrastuksistani itselleni ammatin.

Mikä on sinulle mieleisin pelikone tai konsoli?
Ehdottomasti Xbox 360 tällä hetkellä. Sillä on suurin pelivalikoima, pelit ovat kauniita ja toimivat sulavasti. Olen Mac-ihminen, ja mäcit eivät ole koskaan olleet hyviä pelikoneita. Kun minulla oli PC, niin pelasin sillä jonkin verran. Koska en enää pelaa yhtä paljon kuin nuorempana, saan allergiakohtauksia, jos joudun edes lähellekään PC:eetä. ;D

Minkä viestin haluaisit lähettää haastattelun lukijoille ja pelaamisesta kiinnostuneille?
Kehottaisin kaikkia ihmisiä panostamaan ensisijaisesti ”oikeaan elämäänsä”, ja jos on mielenkiintoa, niin rentouttamaan itseään esimerkiksi pelaamisella. Pelaaminen on hieno lisä ja kiva harrastus, mutta todellisuus on elämisen ydin. Olen näytellyt Salatuissa Elämissä, ja sen voin sanoa, että elämä TV:een ulkopuolella on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin telkkarin sisällä.