Valojen perässä -taidenäyttely antaa Hapen kävijöille valohoitoa syyskuun pimeneviin iltoihin.

Joanna Tzortzis: Vapaa ja yksin
Valojen perässä -näyttely tuo Happeen kahden lahjakkaan naistaiteilijan töitä. Joanna Tzortzis sekä Noora Nurminen käsittelevät teoksissaan valoa, sen muotoja ja siihen pyrkimistä. Molemmilla on takanaan yli kymmenvuotinen kokemus kuvataiteilijoina.
Valojen perässä -taidenäyttelyn avajaiset järjestetään Hapessa lauantaina 30.8. kello 18.
Näyttely on avoinna 30.8.-19.9. maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 17.30–20.45. Näyttelyyn ei ole sisäänpääsymaksua.

Noora Nurminen: Hehku
Tekijöiden töistä sanottua:
”Joannan työt pohtivat miltä maalaus kuulostaa tai miltä musiikki näyttää. Musiikista inspiroituneet työt pyrkivät muuttamaan lauluja kuviksi ja pääsemän mahdollisimman lähelle kohti musiikillisten helmien syvintä olemusta, sitä joka valaisee elämää silloinkin kun se tuntuu olevan kaikkein synkimmillään.”
”Nooran kappaleet ovat merkitykseltään kuin päiväkirjamerkintöjä, ja jokainen työ heijastaa näyttelyn nimeä jo kuvana, mutta myös ideamaailman kautta. Valoon pyritään teoksissa konkreettisesta mutta myös kuten elämässä aina tehdään, suunnataan kohti parempaa.”
Linkkejä:
Joannan taidesivut
Nooran taidesivut
Facebook




Niks-naks, sanovat kangassakset, kun epäonninen vaatekappale kapenee ja hihat lähtevät irti. Asioiden tuhoamisessa on aina oma viehätyksensä. Paitaparalla ei tosin taida olla elämänsä paras päivä. Ensin sitä tökitään nuppineuloilla, sitten leikellään ja kaiken päälle vielä surautetaan ompelukoneella uuteen uskoon. Ei auta kuin toivoa, että kauneusleikkaus onnistuu.
Värkkäämön Arja Huotari käy kysymässä, onko tarvetta kangasväreille. Ehkä joku toinen kerta. Tällä hetkellä jo ompelukoneen uudelleen opettelemisessa on tarpeeksi puuhaa yhdelle tuunaajalle. Olisi pitänyt olla paremmin hereillä tekstiilityön vaatetunneilla silloin viitisen vuotta sitten. Onneksi minulle tarjotaan ystävällisesti ompelukoneen ohjekirjaa, jolla pääsee ihan hyvin jyvälle masiinan toiminnasta.
Ompelukoneista viereisellä pöydällä valmistellaan illan bodyart-työpajaa ja jotkut keskustelevat vaihteista fillarikorjaamossa. Värkkäämössä voi tehdä myös korvakoruja, joiden materiaaleja on nostettu työtasolle. Koetan bongata joukosta toppiini mahdollisesti sopivia nappeja ja olla samalla yliajamatta sormeani. Kiitettävän uusi kone surisee mukavasti ja noudattaa hyvin ohjausta. Pian valmiiksi tuleva vaate näyttää topilta eikä perunapussilta. Mahtavaa.
Viimeisten hihasaumojen jälkeen T-paidan huono päivä saa lopulta onnellisen päätöksen. Se syntyy uudelleen käyttökelpoisena toppina ja näyttää entistä paremmalta. Olen tyytyväinen huomatessani, että vanhat asiat palautuivat mieleen. Värkkäämössä on mukava ilmapiiri, ja avoimissa ja valoisissa tiloissa on kiva työskennellä. Täytyisi varmaan käydä vielä tekemässä siitä yhdestä kulahtaneesta aamutakista lökäpöksyt.




Syksyn hiekkaleikit
Nuoret Aleksis Kiven peruskoulusta kävivät tutustumassa Toimintakeskus Happeen. Teimme heidän kanssa hiekkaleikki-installaatioita.
Taide ei ole vakava asia ja elämää ei kannata ottaa vakavasti!
Toisinaan kaikki eväät elämän tielle annetaan tarjottimella.
Ne pitää osata vain poimia ja asettaa paikoilleen.