Surevat ystävykset: Hans Timola (vas.), Pia Piltz, Joni Sakasho, Paula Kovanen, Ville Haikola, Joona Tuoriniemi ja Milla Puolakanaho.

”Ajateltiin, että kun kerran tehdään musikaali niin tehdään sitten vaikeimman kautta”, naureskelee esityksen ohjaaja Sara Salmenmäki. Hän oli Elisan koreografin Ville Haikolan kanssa toukokuussa 2011 matkalla Lontoossa kun Haikola ehdotti ideaa kuolema-aiheisesta esityksestä. ”Olin alkuvuonna menettänyt läheisiä ihmisiä, joten en aluksi suostunut. Aihe tuntui liian vaikealta”, Salmenmäki kertoo. Yhden vuorokauden suostuttelun jälkeen Haikola sai ystävänsä kuitenkin myöntymään. ”Siksi, että ystävyyttä, rakkautta ja kuolemaa pitää käsitellä ja se pitää tehdä hyvin”, kirjoittaa Salmenmäki esityksen käsiohjelmassa hyväksymisensä syyksi.

Aihe oli Haikolallekin läheinen. ”Eräs ystäväni kuoli, ja seuraavana päivänä hänen siskoltaan tuli tekstiviesti jossa hän välitti kuolleen terveiset, sen mitä tämä oli halunnut sanoa ystävilleen”, hän kertoo. Tapahtuma päätyi mukaan Elisaan, jossa esityksen nimihenkilö on jättänyt läheisilleen näiden elämät uusiin suuntiin sysääviä kirjeitä.

Kun kaksikko palasi Lontoosta, olivat esityksen juoni ja hahmot jo pääpiirteittäin suunniteltu. Käsikirjoitus valmistui heinäkuun puoleenväliin mennessä, ja elokuussa järjestettiin casting-tilaisuus. Kiinnostuneita oli runsaasti, ja taso oli tekijöiden mukaan erittäin kova. ”Valinta oli kuitenkin loppujen lopuksi yllättävän helppo”, tunnustaa Salmenmäki. Lavalla on lahjakas ja erittäin laajataustainen ensemble, tekijöitä on muun muassa TeaK:sta, TaiK:sta sekä Sibelius-Akatemiasta.

Tyylilajivalinnan vuoksi musiikkivalinnat olivat tärkeässä roolissa. Ääni- ja musiikkivastaavaksi löytyi Henri Penttinen, joka oli aiemmin ollut mukana Teatteri Toivon toiminnassa. ”En olisi voinut lähteä tähän mukaan ilman Henkkaa”, Salmenmäki lataa. Suurin osa kappalevalinnoista tuli selväksi jo käsikirjoitusvaiheessa. Esityksessä kuullaan muun muassa Chisun, Maija Vilkkumaan ja Musen kappaleita, itse sävellettyä musiikkia esityksessä on vain alun hidas ja minimalistinen intro-kappale. ”Se toimii puskurina, kun yleisö tulee kaupungin vilinästä katsomoon”, analysoi Penttinen. ”Olisihan se tosi raaka jos tulisi lähtö suoraan”, myöntää Haikola, viitaten alun koskettavaan hautajaiskohtaukseen.

Penttisen mukaan esityksen musiikki tarjoaa jotain, mitä levyltä ei saisi, toisin sanoen ”enemmän dynamiikkaa ja tulkintoja.” Yksi esityksen vahvimmista elementeistä on kuusihenkinen livebändi, jossa Penttinen itse soittaa kitaraa. Pieni ja intiimi teatteritila vaati muusikoilta venyvyyttä. ”Rumpali Lassi [Havukunnas] joutui opettelemaan kokonaan uuden soittotyylin esitystä varten”, kertoo Penttinen.

Narrin teatteritila saa tekijöiltä ristiriitaista palautetta. ”Näyttelijöille tilaa on tarpeeksi, mutta tanssijoita varten olisi kaivannut isomman lavan”, toteaa Salmenmäki. Kaksi asiaa aiheuttavat suurta hämmennystä. ”Se harmaa, kiiltävä lattia”, manaa Haikola. Salmenmäki puolestaan ihmettelee kattoritilää, joka aiheuttaa vankilamaisia varjoja näyttämölle. ”Pitäisi luottaa siihen, että on tarpeeksi ammattimaisia teknikoita jotka voivat käyttää tikkaita”, hän vinkkaa. Hapen henkilökunta ja johto saavat kuitenkin pelkkää suitsutusta. ”Tosi hyvin ovat olleet tämän jutun takana”, tekijät kiittelevät.

Yleisö on tekijöiden mukaan ollut ”ihan pähkinöinä”. Salmenmäki kertoo pitävänsä itse näytelmästä, koska ”sitä voi tulla katsomaan niin monella eri tapaa, keikkana, tanssiteoksena tai näytelmänä.” Vaikka esitys on monesti melankolinen ja käsittelee vahvaa aihetta, jättää se katsojalle toiveikkaan olon. Elämä jatkuu ja ihmiset liikkuvat eteenpäin, tunteille täytyy vain antaa aikansa.

Salmenmäki summaa lopuksi koko ryhmän tunnelman: ”Ollaan niin tyytyväisiä että hykerrellään. Onhan tää ihan helvetin hieno juttu.”

Lue Martti Mäkelän arvio esityksestä täältä. Elisa-musikaali Facebookissa.

Elisa-musikaalin tulevat esitykset:
Narrin näyttämöllä
la 4.2. kello 14.00 ja 19.00
la 11.2. kello 19.00
su 12.2. kello 19.00

Kulttuurikeskus Caisassa
pe 2.3. kello 19.00
la 3.3. kello 19.00
pe 9.3. kello 19.00
la 10.3. kello 19.00

Liput Lippupisteestä.

”Erittäin hyvä fiilis”, toteaa silminnähden tyytyväinen Rauno Jyrise, taiteilijanimeltään Jyrise. Ja mikäs on ollessa: herran debyyttialbumi ”Ensi-ilta” julkaistiin 18.1. Kahdentoista kappaleen pitkäsoittoa on työstetty jo pitkään, ja tyylissä on ehtinyt tapahtua suuria vaihdoksia.

Alun perin levyn valmistelu alkoi Helsinki Freedom Recordsilla syksyllä 2010, ja viitisen biisiä valmistuikin. Mutta sitten Jyrise heitti siihen mennessä valmistuneen materiaalin romukoppaan. ”Musta tuntui, että olin eksynyt tieltäni. Ne biisit oli enemmän kunnon räppiä, mutta halusin siirtää tyyliä enemmän housen ja popin suuntaan.” Nykyisessä muodossaan levyä on työstetty syksystä 2011. Levyn tuottaneista Mats Takilasta ja OP:sta Jyrisellä ei ole pahaa sanottavaa. ”Kolme päätä kun lyödään yhteen niin kyllä sieltä lopulta saadaan sellaista mihin kaikki on tyytyväisiä”, Jyrise myhäilee.

Jyrise aloitti musiikinteon vuonna 2007. ”Olin silloin jo mukana HFR:n toiminnassa”, kertoo Jyrise. ”Silloisista ”kiinnitetyistä” artisteista mä olen ainoa joka on vielä mukana.” Innostus musiikintekoon lähti hieman aiemmin. ”Pari frendiä teki musiikkia nimellä Insane MSY, ja kuuntelin heidän kappaleitaan. Sitten oli Toinen Kadunpoika, jonka kanssa olin yhteydessä. Ehdotin hänelle puolivitsillä, että tehdään biisi. Vähän ajan päästä mailiini tipahti biitti ja kehotus tehdä siihen riimit.”

Siitä eteenpäin Jyrise duunasi musiikkia kotonaan, haki netistä biittejä ja räppäsi niihin. Vuonna 2010 Jyriselle tapahtui  jotain yllättävää. ”Olin törmännyt netissä virolaiseen B2H-artistiin, ja kelailin että olisi mielenkiintoista yhdistää viron- ja suomenkielistä räppiä. Lähetin B2H:lle viestiä, enkä odottanut mitään, mutta parin päivän päästä sain myönteisen vastauksen.” Kappale Amazing valmistui niin, että Jyrise nauhoitti riiminsä Suomessa, ja B2H miksasi kappaleen lopulliseen kuntoonsa Virossa. Jyrise ja B2H sopivat, että mikäli lopputulos miellyttää, niin biisille tehtäisiin musiikkivideo. Kaksi kuukautta Amazingin julkaisun jälkeen Jyrise löysi itsensä Tallinnasta videon kuvauksista. ”Silloin mä tajusin, että tää on sellaista hommaa jota mä haluan tehdä täyspäiväisesti.”

Nyt julkaistu Ensi-ilta on Jyriselle mieleen. ”Ensimmäiseksi levyksi se on mielestäni hyvä ja monipuolinen.” Hän tunnustaa hakevansa vielä tyyliään, mutta levyntekoprosessi on vahvistanut suuntaa. ”Veikkaan, että toinen levy tulee olemaan eniten mun kuuloinen.” Seuraavan levyn tekeminen on suunnitelmissa aloittaa syksyllä ja saada valmiiksi vuoden 2013 keväällä. Sitä odotellessa Jyrise aikoo keikkailla ahkerasti. ”Se on tämän homman juju, siellä pääsee kontaktiin jengin kanssa.” Jyrisen keikkatiimiin kuuluvat tuplaajat Haba ja Sampsa, ”mun oikea ja vasen käsi” sekä DJ Pressplay. Edellisenä kesänä keikkoja oli parisenkymmentä, pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Turussa, Lohjalla sekä Salossa. ”Tänä kesänä olis kiva päästä festareille, niissä porukka pääsis parhaiten tutustumaan mun musiikkiin.”

Riimit syntyvät yleensä hetken fiiliksistä. ”Monesti käy niin, että tietty biitti tai ihan vaan instrumentti antaa idean biisiin.” Välillä biisi valmistuu hetkessä, joskus saa työstää pidempäänkin. ”Pyrin käsittelemään ei-käytettyjä aiheita, yritän keksiä jotain erilaista. Esimerkiksi Mhz-biisissä on sellaisia spesiaalijuttuja.” Musanteon ulkopuolella Jyrise elää omien sanojensa mukaan ”sellaista perusnuorenmiehen arkea, hengailen kavereiden ja tyttöystävän kanssa.” Jyrise tunnustautuu myös NHL-faniksi, ja kyseistä konsolipeliä tulee pelailtua harva se päivä. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat myös selkeät. ”Jos mä en menesty räppääjänä, niin voin tehdä muuten töitä musiikin parissa, vaikka tuottajana tai äänimiehenä. Musiikki on kuitenkin se mitä mä haluan tehdä.”

Ensi-illan julkkaribileet ovat tänään lauantaina 28.1. The Circuksessa kello 22 alkaen. Liput 7 euroa, ikäraja on 18. Esiintymässä myös Flowboysfam sekä Heavyweight DJs.

Yo-kirjoitukset lähestyvät, mutta ovatko matikantaitosi ruosteessa? Menevätkö sinit ja kosinit sekaisin, entä miten onnistuu kolmannen asteen yhtälön ratkaiseminen? Vai kaipaatko vain ylimääräistä kertausta hyvässä seurassa ja osaavassa ohjauksessa?

Matematiikan opetusta tarjoava Kameli Oy järjestää Hapessa helmi-maaliskuussa matematiikkalauantaita, joissa vapaamuotoisesti kerrataan matematiikan ylioppilaskirjoituksia varten. Opetuksesta vastaa Kamelin väki, jolla on vankka kokemus opetustyöstä, myös yliopistotasolta.

Matematiikkalauantait ovat osallistujille ilmaisia. Ota mukaan hyvä fiilis, oma kirja, laskin sekä muut tarvikkeet.

Matematiikkalauantait pidetään Konfliktissa, Hapen neloskerroksessa lauantaisin 18.2.-17.3. kello 13–16.

Tästä kaikki lähtee. Mitä tarkempi suunnitelma, sitä parempi lopputulos.

Löysin aluksi kauniin violetin kankaan. Se ei kuitenkin sopinut suunnitelmiin, sillä siihen ei kangasmaali olisi tarttunut. Hetken penkomisen jälkeen tuli uusi ehdokas, joka onneksi hyväksyttiin.

Materiaalit koossa. Keskellä hihnoihin tarvittava vihreä kangaspala. Nyt hommiin.

Ensin laukkukankaasta leikataan oikeankokoinen pala, johon läimitään voodoonuken tapaan paljon neuloja. Tarkoituksena tietysti pitää reunat kohdillaan, kun ne liitetään yhteen ompelukoneella. Ensimmäinen kerta ompelukoneen kyydissä sitten ala-asteen. Pieni paniikki hiipi ylleni, mutta se hälvenee hyvän opastuksen vuoksi.

Sitten hihnakankaasta leikataan kaksi samankokoista pitkulapalaa, jotka taitellaan nelinkerroin pituussuunnassa.

Oikean värisen langan löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin.

Hihnapalat ommellaan kiinni. Kuvassa oma ompelubravuurini möykky, joka tuo mukavasti lisätekstuuria lopputuotteeseen.

Kun laukun palaset on surautettu yhteen ompelukoneella (muutaman möykyn saattelemana), on aika ottaa maalit esiin. Väreistä valitaan oikeat, joita sekoittamalla saadaan aikaan violettia. Oikealla alhalla on sapluuna, jonka läpi maalaamalla saadaan painettua kankaaseen haluttu kuva.

Kuin kaksi marjaa.

“Nyt kaikki tanssimaan!” kuuluu lavan edestä huuto, kun UrbanApan nuoret aloittavat illan ensimmäisen pop-up -tanssipajansa. Kiinnostuneimmat pääsevät oppimaan streetdancen perusliikkeitä Bass Campin dj:den paukuttaessa kaiuttimista tiukkoja rytmejä. Ensimmäiseen erään tulee vain kourallinen osallistujia, heidän mukanaan myös Hapen “pomo”, Kulttuurisen nuorisotyön toimiston toimistopäällikkö Ulla Laurio-Mäkinen. Jälkeenpäin kaikilla on hiki, ja innostus tuntuu tarttuvan muihinkin. “Pakko mennä heti seuraavaan”, hehkuttaa yksi osallistujista. “Todella kuumat paikat”, heittää toinen ja kulauttaa vesilasillisen kerralla alas. Seuraavassa tanssipajassa on jo tuntuvasti enemmän osallistujia, kun sana tanssin iloista on levinnyt Happisalissa. “Bounce!” huutavat vetäjät, ja koko joukkio tottelee perässä, työntekijät ja nuoret iloisessa sekamelskassa.

Tanssipajojen välillä nähtiin “videomaistiaisina” Hapessa vuoden 2011 aikana valmistuneita videoita. Mukana on muun muassa ilahduttava, MediT-konferenssin nuorten tekemä Hapen esittelyvideo, sekä Sankareiden oma talk-show. Edellinen saadaan luultavasti lähiaikoina myös Hapen sivuille. Kahvilan uuni on jatkuvassa käytössä, kun ahkera poppoo ihmisiä leipoo pipareita. Glögin ja piparkakkujen tuoksu sekä iloinen puheensorina täyttävät Happisalin ja luovat todellisen joulumielen.

Mikä jäi Happilaisille tästä vuodesta parhaiten mieleen? “Varmaan toi Bass Camp, kun se kesti koko vuoden. Ilman sitä ei oltais alettu räppää”, kertovat Alma, Jasmin ja Riikka. Kolmikko tekee räppiä nimellä Usva, ja heitä voi käydä kuuntelemassa Mikserissä. Entä mikä fiilis on ensimmäistä kertaa Hapessa käyvällä Katjalla? “Mä tuun tänne takuulla uudestaan”, hän lupaa.

UrbanApa ja Bass Camp saivat HappiFestin osallistujat hikisiksi.

]]> http://happi.nettiareena.fi/2011/12/22/lamminta-tunnelmaa-happifestissa/feed/ 0 http://happi.nettiareena.fi/2011/12/19/happi-on-joululomalla-19-12-7-1/ http://happi.nettiareena.fi/2011/12/19/happi-on-joululomalla-19-12-7-1/#comments Sun, 18 Dec 2011 21:23:01 +0000 jalmari http://happi.nettiareena.fi/?p=10999 Happi on joululomalla 19.12.-7.1. Mukavaa joulua kaikille! ]]> Happi sulkee ovensa joululoman ajaksi 19.12.-7.1.

Vahtimestari on tavoitettavissa loman aikana arkisin kello 9–16.

Lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta! Nähdään taas tammikuussa!

Sörnäisten rantatiellä riitti kiinnostuneita jonoksi saakka.

Myyntipaikkoja on laskettu olevan noin 100-150, ja ne täyttyvät pikaisesti. Ihmiset kuitenkin löytävät kekseliäästi myyntipaikkoja muun muassa seinän vierustoilta ja sohvilta. Kaikki eivät kuitenkaan mahdu sisään, ja jotkut jopa laittavat myyntikojun pystyyn Sörnäisten rantatielle, Hapen seinustalle.

”Tosi hyvin on järjestetty”, kehuu kahden ystävänsä kanssa myyjäksi saapunut Meeri. ”Toivottavasti tällaisia tulee uudestaankin.” Meerin pöydän tavaroista eniten huomiota ohikulkijoissa herättää hollantilaisesta kierrätyskeskuksesta aikanaan löytynyt kookospähkinäkäsilaukku. Ostajaa ei kuitenkaan löydy.

Suurin osa kommenteista on kiittäviä, mutta aina on jotain parannettavaa. ”On semmoinen tunne että on paljon katsojia mutta vähän ostajia”, summaa Heleena. Hän ruotii myös tapahtuman markkinointia: ”Minä ja ystäväni emme taida olla kohderyhmää, moni tutuistani ei esimerkiksi tiennyt tästä. Enemmän mainoksia saisi olla.” Heleenan kanssa myyntipöydän takana istuu Maija, jolle tieto tapahtumasta oli kiirinyt Facebookin kautta. ”Täällä on kiva ja värikäs tunnelma, ja kahvila on iso plussa”, pohtii Maija kirpparin viehätystä. Hän on kierrellyt kirpputoreilla myymässä aitoa vintagea: hänen isoäitinsä vanhasta vaateliikkeestä 60-luvulla myymättä jääneitä vaatteita. Happisalissa kaupaksi oli mennyt valtava vannemekko. Sen oli tullut hakemaan sitä sovittaneen naisen mies, koska ”vaimo näytti niin kauniilta”.

”Ehkä sitä olisi voinut toivoa parempaa esillepanoa”, huomauttaa Niina, joka oli ensimmäistä kertaa Hapessa käymässä. ”Tosi hyvä että löytyi näin kivat sisätilat”, hän lisää. Kirpparilta mukaan tarttui hajuvesi, käsintehdyt rintakorut jäivät vain harkinta-asteelle.  Musiikki saa Niinalta erityiskiittelyä. Siitä iloitsevat myös myymään saapuneet Sirja ja Leena, jotka olivat asettaneet tavaransa maton päälle hieman rauhaisampaan soppeen Happisalin perälle.

Notkuvat pöydät, iloinen puheensorina sekä live-musiikki loivat Happisaliin varsin lämpöisen tunnelman. Kaiken kaikkiaan tapahtuma keräsi lähes kaksi tuhatta kävijää. Kalliokirppis oli siis mitä mainioin vieras, ja toivottavasti vierailee toistekin.

Onko sinulla vielä ylimääräistä tavaraa tai vaatteita kaapissasi?
Tuo ne Hapen keräyspisteeseen, jonne tuodut tavarat lahjoitetaan Kallion Pelastusarmeijalle. Näin kodittomat ja syrjäytyneet saavat myös hieman lämpöä jouluunsa. Erityistä tarvetta on talvivaatteille. Lahjoituksia voi tuoda Happisaliin 15.12. saakka.

Kuvat: Jalmari Eskelinen

"Whatever Lola wants, Lola gets", lauloi Lola Vanilla. Pastori Paranoidin upeat laulut tulkattiin viittomakielelle.

Tapahtumassa esiintyivät Pastori Paranoid sekä Blast Ones, keikkojen välillä kansaa tanssittivat dj:t Super Mazembe, Lady Chatterleyn rakastaja sekä Jokakeli. Juontajana loisti räväkkä, aina uudessa säkenöivässä puvussa lavalle marssinut  drag-burleskitaiteilija Lola Vanilla. Bändien sekä Lolan esitykset tulkattiin myös viittomakielelle.

Kantaaottavaa ja henkilökohtaisista kokemuksista ammentavaa reggaeta soittava Pastori Paranoid sai yleisön vähintäänkin hytkymään. ”Ei mitään väliä” –kappale sai ihmiset laulamaan mukana, ei vähiten loistavan sanomansa ansiosta. Kappaleiden aiheiden innoittajina ovat laulaja Eetun mukaan olleet muun muassa psykoosi sekä Sörnäisissä kohdattu pulu. Suoraan sydämestä soitettua musiikkia voi käydä kuuntelemassa MySpacessa.

Heikki, Silja ja Karolina olivat tulleet keikalle, sillä Heikin tyttöystävä soitti Pastorin kokoonpanossa. Mitä keikasta jäi heille mieleen? ”Hyvä mieli”, vastaa Heikki. Siljaa viihdyttivät useat eläinaiheiset laulut. Kaverukset ihastelivat Hapen ja Utopian rentoa meininkiä ja jouluista tunnelmaa. Isot istuintyynyt saivat erityiskiitosta.

Blast Onesilla riitti energiaa.

Illan toinen bändi veti musiikin keinuttavista rytmeistä räiskyvään punkkiin. Blast Ones soitti vimmaisella asenteella, joka sai aikaan halun pomppia itsensä uuvuksiin. Bändin nykykokoonpanoon kuuluvat Heidi, Jarkko, Nora ja Jemina. Aiemmin baareissa keikkaa heittäneelle yhtyeelle Utopia oli uusi kokemus. ”Ei jännittänyt yhtään niin paljon kuin odotin”, kertoo Heidi. Jarkko kiinnitti keikan aikana huomiota viittomakielen tulkkiin, joka käänsi lyriikat yleisölle. ”Olihan sitä hauska seurata, mutta pyrin keskittymään omaan hommaani.” Jarkko, Heidi ja Jemina ovat soittaneet yhdessä vuodesta 2003, Nora tuli soittamaan rumpuja puolisen vuotta sitten.

Blast Onesin biisit syntyvät treeniksellä jammaillen, jonka jälkeen Heidi kirjoittaa lyriikat. ”Vaikutteita saa jo kadulla kävelemisestä. Monesti myös väärinkuullut lyriikat päätyvät omiin biiseihin.” Bändi keikkailee harvakseltaan, ja alkuvuodesta on suunnitelmissa suunnata studiolle nauhoittamaan uutta materiaalia. Kun kysyn bändiläisiltä, minkä kysymyksen he haluaisivat heille esitettävän, vastaus kuuluu: ”Mikä eläin olisit?” Tässä vastaukset. Heidi: “delfiini.” Jarkko: “mäyräkoira.” Nora: “poni.” Jemina:”joku nelijalkainen pallo, siis pesukarhu”.

Blast Onesin löytää Facebookista sekä MySpacesta.

Lisää Utopiaa:
http://utopiahelsinki.wordpress.com/
http://www.facebook.com/utopiahelsinki

Juhlissa kiiteltiin Narrin henkeä ja muisteltiin kolmenkymmenen vuoden kohokohtia, sekä tietenkin laulettiin yhdessä. Sukupolvien puheessa kohtasivat niin Narrin perustajat kuin uusimmat tulokkaatkin. Yhteistä puheille oli Narrin hengen ylistäminen. Toiveissa siinsi myös narrimaisuuden ja Narrien leviäminen jokaiseen kaupunginosaan, kaupunkiin tai maahan.

Narrilaiset antoivat erityiskunniamaininnan 29 vuotta toiminnassa mukana olleelle Matti Salolle. ”Tämä on ainutlaatuinen paikka, jossa voi tehdä hienoja juttuja itseään lahjakkaampien ihmisten kanssa. Olen ajatellut että jatkan täällä niin kauan kuin minulla on jotain opittavaa tai kunnes ymmärrän mistä tässä elämässä on kysymys. Onneksi en tule sitä koskaan selvittämään.”, liikuttunut Matti sanoi.

Liian Hyvät Näyttelijät marssittivat lavalla kummallisten hahmojen kavalkadin.

Narrista sanottua:

”Narrina työn missio on ravistella, ihmetellä, kysellä, kyseenalaistaa ja auttaa vapautumaan ajatuksista ja asenteista, jotka eivät enää palvele sinua ja yhteisöäsi.”

”Narrissa voi elää hetkessä ja unohtaa ikävät asiat. Kunpa kaikki ihmiset ja paikat voisivat olla narrihenkisiä.”

”On kiva odottaa jotain kivaa, joten aina on kiva odottaa seuraavaa keskiviikkoa.”

”Olen kasvanut ihmisenä kolminkertaiseksi Narrissa.”

”Narri on toivottavasti tukenut kaikkia menemään siihen suuntaan mihin on menossa, tukenut omaa persoonallisuutta ja omaa itseään ja auttanut hyväksymään itsensä ja muut sellaisena kuin on.”

”Mistä muualta kuin Narrista voin löytää sekä vaimon että bestmanin?”

”Me oltiin ihan kreisejä ja haluttiin tehdä kaikenlaista. Mahtavaa oli, että me saatiin olla just sellaisia.”

”Narri oli mulle ensimmäinen ympäristö, jossa oli hyväksyttyä ja kannustavaa tehdä teatteria. Narri on ollut alkuunpaneva voima siinä ajatuksessa, että saa tehdä mitä haluaa.”

”Täällä mä voin olla just oma itseni.”

”Narrissa oli ihana ympäristö, kaikki kannustivat toisia. Ihmisten erilaisuus nähtiin rikkautena ja siitä nautittiin. On ihanaa että kaikki ovat erilaisia.”

”Narri on paras!”

Juhlissa nähtiin myös Jalmari Eskelisen ja Julius Hellan valmisteleman “30 vuotta Narrina” -dokumentin traileri.

Kaaos –draamafiktiosarjaan etsitään tekijöitä kaudelle 2012. Sarja kertoo helsinkiläisten nuorten elämästä, ja ohjelma esitetään Stadi.tv:m kaapelikanavalla sekä netissä osoitteissa m2hz.net sekä stadi.tv. Kaaoksen toteuttavat Kotomedia sekä m-cult, ja projektia vetää Kotomedian tuottaja Carlos Marroquin.

Sarja koostuu videopäiväkirja-inserteistä sekä näytellyistä kohtauksista, joihin ainekset saadaan nuorten elämästä. Onko sinulla idea fiktiohahmosta, jonka tarinan tahtoisit kertoa? Lähetä ehdotuksesi sekä lyhyt esittely itsestäsi, etsimme sekä tarinoita että näyttelijöitä. Laita viestisi sähköpostilla joko carlos(at)m2hz.net tai tytti(at)m2hz.net.

Vuoden 2011 jaksot käsikirjoitettiin työpajoissa kesän aikana ja kuvattiin syksyllä. Valmiit jaksot voit katsoa täältä.