Hapen Pelitaloon syntyi lanien aikana erikoinen maailma. Samalla kun alakerrassa oli valtavana massana hauskaa pitäviä ihmisiä, toisessa kerroksessa oli intensiivinen, jopa eristäytynyt tunnelma. Riveittäin pelaajia istui tietokoneilla katse kiinteästi ruudussa. Heidän toimiaan seurasi sohvilla istuen muutamia hiljaisia katsojia televisioruutujen kautta. Oli kuin olisi astunut yksityisklubiin.

Kyseessä olivat ammattipeliturnaukset, jotka erosivat muista kilpailuista siten, että niiden laadusta vastasi Peliliiga, suomalainen elektronisen pelaamisen liiga. Noin 120 pelaajaa oli ilmoittautunut Solid X Vaultpartyn kisoihin, joissa kamppailtiin tuotepalkinnoista, rahasta ja mahdollisuudesta osallistua tuleviin Assembly Winter 2010 -tapahtuman turnauksiin. Turnauksissa erityisen hyvin pärjääville saattaa tarjoutua mahdollisuus päästä eteenpäin kansainvälisiin peliturnauksiin.

Tomi Kovanen tuli Vaultpartyyn erityisen kaukaa, sillä hän asuu Dallasissa, USA:ssa. Eikä hän vain pelaa turnauksissa: hän saa elantonsa Counter Strike -tietokonepelin pelaamisesta. Monen ensimmäinen ajatus tästä varmasti on: miten ihmeessä pelaamisesta voi tulla ammatti ja miten sillä voi elää?
– Ammattipelaaminen alkaa useimmiten pikkuturnauksista kotimaassa. Siitä sitten siirrytään isompiin. Sitten kun pärjää hyvin, niin voi saada sponsoreita ja käydä pitemmällä vielä isommissa turnauksissa. Parhaimmillaan voi voittaa 150 000 euroa jaettuna viiden hengen joukkueen kesken, selittää Kovanen.

Kovasen mukaan ammattipelaaminen ei eroa suuresti Suomessa ja maailmalla.

Kuten minkä tahansa urheilulajin liigatasolla, elektronisessa urheilussa pyörivät melko isot rahat ja parhaimmiston taso on erittäin korkea. Elantoaan ei pelaamalla tee ihan kuka tahansa.
– Jos aikoo ammattipelaajaksi, niin täytyy tykätä matkustamisesta ja olla kärsivällinen. Pitää jaksaa pelata silloinkin kun ei tee mieli, Kovanen kertoo.

Moni omaksi ilokseen pelaava on varmaankin joskus huvittanut itseään ajatuksella, että sitä voisi tehdä päivät pitkät. Kovanen kuitenkin paljastaa, että se ei välttämättä aina ole niin ruusuista kuin voisi ajatella.
– En juurikaan pelaa huvikseni. Kun jotain pelaa ja harjoittelee yli kymmenen tuntia päivässä, niin ei se huisin hauskaa ole. Riippuu tietenkin siitä, kenen kanssa pelaa. Harjoitukset ovat aika pitkälti pakkopullaa, reissussa olo ja turnauksissa käynti on se, mikä tässä on hauskaa.

Nyt 21-vuotiaalla Kovasella on paljon pelimenestystä takana mutta elämä edessä. Kysyttäessä, näkeekö hän itsensä pelaamassa ammatikseen vielä kymmenen vuoden päästä, hän ei hetkeäkään epäröi kertoa tulevaisuudensuunnitelmistaan.
– En näe. Minulla on muita suunnitelmia. Aion mennä inttiin ja sen jälkeen oikkikseen, Kovanen kertoo.

Teksti ja kuva: Oona Sahari